Huippukiekkoilijat kaukana huippukunnosta kevään MM-kisoissa

Toimitus|25/05/2017

Kirjoittaja: Yunus Barisik

NextLevelHockeyTraining.com
instagram.com/NextLevelStrengthConditioning
facebook.com/NextLevelStrengthConditioning

Suomalaisen kiekkofanin vuoden odotetuin tapahtuma, kevään MM-kisat saatiin viikonloppuna pakettiin. Odotetusti Ruotsi ja Kanada kohtasivat finaalissa nimekkäillä NHL-kokoonpanoillaan Tre Kronorin napatessa kultaiset mitalit rankkarikisan jälkeen.

Parhaiten tämänkertaiset karkelot jäivät kotikatsojien mieliin Suomen heikoista otteista alkulohkossa, päävalmentaja Marjamäkeen kohdistuneesta kritiikistä sekä kisojen alla velloneesta case Patrik Laineesta.

Kotimaisessa mediassa reviteltiin otsikoilla Laineen lähdettyä tuulettamaan pääkoppaa rantalomalle sen sijaan, että olisi pukenut Leijona-paidan päälleen Pariisin ja Kölnin MM-kisoissa. Huvittavaa tässä täysin lapasesta lähteneessä keskustelussa on se, kuinka henkilöt, joiden oman urheilu-uran kovimpiin meriitteihin kuuluu kolmas sija Tehtaankadun ala-asteen juoksukisoissa, huutelevat Twitterissä ja netin keskustelupalstoilla huippukiekkoilijoiden kisoista kieltäytymisille.

Joka kevät MM-kisoja television ääressä kaljatölkki kädessä seuraavalla, torijuhlissa Havis Amandan kanssa suihkulähteeseen kylpemään hamuavalla kiekkofanilla ei ole mitään käsitystä NHL-kauden rasituksista. 82 ottelun runkosarja kolmen ottelun viikkotahdilla siihen sisältyvine matkustamisineen aikavyöhykkeeltä toiselle on jo itsessään kova rypistys. Tähän päälle pudotuspelit, joissa pelin intensiteetti ja kovuus nousee vielä pari pykälää. Pahimmillaan MM-kisoihin suuntaa Stanley Cup -pudotuspelien kahdella ensimmäisellä kierroksella pudonneita pelaajia, joilla ennen kisoja on jo lähes 100 ottelua alla.

Vertailun vuoksi Euroopassa pelimäärät pyörivät Liiga-, SHL- ja KHL-pelureilla 70-80 paikkeilla, kun mukaan lasketaan playoffit ja mahdolliset EHT-turnaukset. Näillä ollaan lähellä NHL:n runkosarjan lukemia, tosin eurooppalainen pelaaja reissaa huomattavasti vähemmän. KHL:ssä matkustaminen puolestaan on jopa yhtä raastavaa kuin Atlantin toisella puolella.

NHL-pelaajilta odotetaan täyspanosta, osalta jopa ihmetekoja MM-kisoissa, vaikka takana on eurooppalaisia fyysisesti kuormittavampi kausi. Perusfanin kannattaakin tätä taustaa vasten hetkeksi pysähtyä miettimään, miksi osa suomalaisista ja ulkomaalaisista NHL-pelaajista jättää MM-kisat väliin väsymykseen tai loukkaantumisiin vedoten.

Tästä päästään mielenkiintoisten kysymysten äärelle: Miten ja kuinka paljon raskas pelikausi konkreettisesti vaikuttaa kiekkoilijoiden fyysisiin ominaisuuksiin?

Websterin tutkimuksen mukaan yliopistopelaajien voima- ja nopeusominaisuudet putoavat merkittävästi viisi kuukautta kestävän, noin 40 peliä sisältävän kiekkokauden aikana [1]. Voimatasojen laskiessa vaarana on myös lihasmassan menetys, mikä entisestään heikentää pelaajan suorituskykyä ja altistaa loukkaantumisille kaukalossa.

Huomionarvoisena seikkana voidaan pitää sitä, että yliopistosarjan merkittävästi pienempi ottelumäärä ja maltillisemmat matkustusmäärät mahdollistavat systemaattisen voimaharjoittelun myös kauden aikana. Ottelut pelataan perjantai-sunnuntai välillä, jolloin alkuviikosta löytyy aikaa fysiikkaharjoittelulle ennen seuraavan viikonlopun matseja.

Allekirjoittaneen vieraillessa vuosia sitten fysiikkavalmentaja Ben Prentissin salilla Darienissa, Connecticutissa tämä totesikin yliopistokiekkoilijoiden olevan keskimäärin vahvempia kuin NHL-pelaajat. Muun muassa Martin St. Louisin, Max Paciorettyn sekä Kevin Shattenkirkin kesäisin huippukuntoon piiskanneen Prentissin suusta kuultu kommentti kuvastaa NHL-kiekon raadollisuutta – pelkästään runkosarjassa pelataan tuplasti enemmän otteluita yliopistoon verrattuna.

Kauden aikana ei juurikaan treenata jään ulkopuolella peli- ja matkustustahdin ollessa paikoin epäinhimillinen. Täten yliopistokiekkoilijoiden kohdalla havaittu fyysisen kunnon heikkeneminen pätee vielä selvemmin NHL-kiekkoilijoihin. Jatkumo on looginen: vähemmän systemaattista voimatreeniä, vähemmän lihasta, korkeampi rasvaprosentti, heikentynyt kyky tuottaa voimaa. Seurauksena luistelunopeus ja suorituskyky laskevat kevättä kohti edetessä.

Kuinka NHL-pelaajat sitten pitävät kuntoaan yllä kauden aikana?

Toisin kuin Suomessa, pohjoisamerikkalaiseen harjoittelukulttuuriin eivät kuulu pitkät juoksulenkit. Harjoittelun pääpaino on voima- ja nopeusominaisuuksien kehittämisessä. Erityisesti voimaharjoittelun merkitystä korostetaan, sillä vahvempi ja ylipäätään paremmassa kunnossa oleva pelaaja on kestävämpi ja vähemmän altis loukkaantumisille pelirumban keskellä.

Optimaalisessa tilanteessa fysiikkaharjoitukset pidetään pelien välissä siten, että voimatreeniä seuraava päivä on vapaa. Tämä toteutuu käytännössä ani harvoin, kiitos täyteen ahdetun otteluohjelman.

Anaheim Ducksin fysiikkavalmentajana 2007 Cupin voittanut, nykyisin Minnesota Wildissa vaikuttava Sean Skahan mainitsee kirjassaan Total Hockey Training kotiotteluiden jälkeisen voimatreenin olevan järkevä tapa suorituskyvyn ylläpitämiseksi, mikäli seuraavana päivänä ei pelata [2]. 4-5 liikettä sisältävä, 20-30 minuutin treeni matalalla volyymilla riittää aivan hyvin harjoitusvasteen aikaansaamiseksi. Tavoitteena on paukuttaa treeni läpi ja sitten heivata pelaajat ulos salilta nopeasti, jotta palautumisprosessi seuraavaa ottelua silmällä pitäen saadaan saman tien käyntiin.

Pelikauden aikaista fysiikkaharjoittelua suunniteltaessa tulee ottaa huomioon pelin vaatimukset sekä pelaajien rasitus eri vaiheissa kautta. Syksyllä harjoitusvolyymi – liikkeiden, sarjojen ja toistojen määrä – voi olla korkeampi pelaajien ollessa hyvin levänneitä kesäharjoituskauden jäljiltä. Runkosarjan jälkimmäisellä puoliskolla volyymia tulee pienentää jäällä tapahtuvan kumulatiivisen kuormituksen tasapainottamiseksi. Joka tapauksessa rinnalleveto, erilaiset kyykkyvariaatiot, lisäpainoleuanvedot ja muut raskaat voimaliikkeet kannattaa pitää ohjelmassa läpi koko kauden, jotta voimaominaisuuksien ja lihasmassan lasku saadaan minimoitua.

Tänä päivänä jokaisella NHL-joukkueella on palkkalistoillaan fysioterapeutteja, ravintoterapeutteja, fysiikkavalmentajia, urheiluhierojia sekä muita alansa ammattilaisia, joiden ainoa tehtävä on pitää pelaajat terveinä ja mahdollisimman tuoreina. Kaikesta huolimatta raskas NHL-kausi jättää jälkensä. Vuosikausia Toronto Maple Leafsin fysiikkavalmentajana toimineen Matt Nicholin mukaan pelaajat ovat loppukaudesta fyysisesti aivan lopussa, todennäköisesti heikosti ravittuja, huonosti nukkuneita sekä hormonitoiminnaltaan vajavaisia [3].

Ironista onkin, että Leijona-fanin kovasti odottamat NHL-vahvistukset ovat huonoimmassa kunnossa koko kaudella saapuessaan MM-kisoihin.

Kirjoittajasta:

Yunus Barisik, CSCS, toimii pääfysiikkavalmentajana Espoo Unitedin A- ja B-junioreissa. Hän on valmentanut satoja juniori-, yliopisto- ja ammattilaisjääkiekkoilijoita – mukaan lukien Liiga-pelaajia, NHL-varauksia sekä U18- ja U20-maailmanmestareita.

Lähteet

  1. Webster, ET. The Effects of a Division I Men’s Ice Hockey Season on Strength and Power [thesis]. University of Connecticut; 2014.
  2. Skahan, Sean. Total Hockey Training. Human Kinetics, 2016: 279-280.
  3. Shuker, Ronnie. How Players Go From ”Skinny Fat” to Lean, Mean NHL Machines. Luettavissa: http://www.thehockeynews.com/news/article/how-players-go-from-skinny-fat-to-lean-mean-nhl-machines. Luettu: 23.5.2017